Señor ten piedad -levy julkaistu

Tiedote, vapaa julkaistavaksi

Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto on julkaissut levyn Señor ten piedad – Messulauluja El Salvadorista ja Argentiinasta. Levy sisältää Salvadorilaisen kansanmessun uudelleen sovitettuna ja suomeksi laulettuna sekä osia Kreolimessusta. Levyn julkaisun yhteydessä 27.5. vietettiin Salvadorilaista kansanmessua Lähetyskirkossa Helsingissä.

Salvadorilainen kansanmessu ja Kreolimessu heijastavat latinalaisamerikkalaisen kristillisyyden monimuotoisuutta. Messulauluja säestää bolivialais-suomalainen yhtye Tango Siboney, jonka on erikoistunut tangoon ja muuhun perinnemusiikkiin. Musiikin on johtanut ja sovittanut kanttori Mikko Helenius.

Ariel Ramírezin (1921–2010) säveltämän Kreolimessun sanoitukset pohjaavat katolisen messun liturgian kieleen, mutta sävellys ammentaa kansanmusiikin rytmeistä ja hyödyntää perinteisiä soittimia. Vuonna 1963 sävelletty teos yhdistää kansanmusiikin voiman ja vilpittömyyden korkeatasoiseen säveltaiteeseen.

Salvadorilaisen kansanmessun kieli taas on kansanomaisen juurevaa, ja se heijastaa köyhien kamppailua sotilasjuntan mielivallan ja sisällissodan uhan keskellä 1980-luvun El Salvadorissa. Messun sävelsi Guillermo Cuellar (1955–)sotilasjunttaa kritisoineen, vuonna 1980 murhatun arkkipiispan Oscar Romeron pyynnöstä. Sanoitukset kertovat elämän rujoudesta, mutta myös ilosta ja toivosta, joka säilyy vaikeuksienkin keskellä.

Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto julkaisi Salvadorilaisen kansanmessun LP:nä jo vuonna 1984 osana Väli-Amerikka-projektiaan. Tuolloin levyllä esiintyi Yolocamba I Ta –niminen yhtye El Salvadorista.

Señor ten piedad on myynnissä SKY:n verkkokaupassa osoitteessa http://www.sky-fks.fi/tuotteet

Levyn tuottamiseen on saatu taloudellista tukea Suomen Ekumeeniselta Neuvostolta.

Lisätietoja: 

Pääsihteeri Marjo Tuovinen, 050 595 28 67, paasihteeri@sky-fks.fi
 
Tuottaja Mikko Helenius, 040 552 91 75, mikko.helenius@evl.fi
 

El Salvador: Väkivaltarikokset tavallisia

Näillä sanoilla alkaa ulkoasiainministeriön El Salvadoria koskeva matkustustiedote. Teksti on suunnattu El Salvadoria matkakohteena pohtivalle suomalaiselle, mutta tarjoaa myös näköalan oloihin, jotka maassa tällä hetkellä vallitsevat. El Salvadorista kerrotaan mm. seuraavaa:

"Matkailijoiden, jotka liikkuvat kaupunkialueiden ulkopuolella, on syytä huomioida, että räjähtämättömiä ammuksia, esimerkiksi miinoja, on vielä maaseudulla.
 --  
El Salvadorissa tehdään erittäin paljon väkivaltarikoksia, kuten aseellisia ryöstöjä, päällekarkauksia, autonkaappauksia ja raiskauksia. Rikollisuutta esiintyy koko maassa. Rikollisliigat toimivat nykyisin yhteistyössä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden kanssa keinoja kaihtamatta. Rikolliset ovat usein väkivaltaisia ja aseistettuja.
--
Sadekaudella touko–marraskuussa voi esiintyä rajumyrskyjä, tulvia ja maanvieremiä. Järistyksiä tapahtuu usein. Vuoden 2001 tammi- ja helmikuun maanjäristykset aiheuttivat joidenkin alueiden teiden ja asuinrakennusten täysimittaisen tuhoutumisen. Tuhoja korjataan vieläkin."

Nykypäivä El Salvadorissa on parantaa yhä haavojaan sekä sisällissodasta että kauan sitä edeltäneistä oloista. Siirtomaavallan perintö ja vuosikaudet kasvanut yhteiskunnallinen eriarvoisuus olivat vuonna 1980 puhjenneen konfliktin taustalla ja näkyvät maassa yhä; luonnonkatastrofeille altis sijainti ei ainakaan helpota tragediasta parantumista. Ehkä parhaiten salvadorilaista nykypäivää valottavat paikallisen teologin Marta Benavidesin terveiset, joissa hän kommentoi Suomessa kehittyvää messuhanketta sekä kertoo kotimaansa uutisista:

Parhaat terveiset teille kaikille - on upeaa kuulla hyvät uutisenne. Se, mitä teette, tulee olemaan maailman valoa ja maan suolaa sekä Monsignor Romeron kutsun mukaista. Se kaikki lasketaan minkä teemme sydämestämme, ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi sekä luomakunnan huolenpidoksi.

Viime lokakuussa koimme kamalia tulvia El Salvadorissa, Guatemalassa ja Hondurasissa. Tilanne oli niin vakava, että El Salvador julistettiin maailman ympäristöltään suojattomimmaksi maaksi. Tämä alue kärsi paljon, monia henkiä sekä satoa menetettiin. Suuri osa alkuperäiskansoihin kuuluvia lapsista tulee kärsimään kehityshäiriöistä ravinnon puutteen vuoksi. Tämä satuttaa meitä kovasti.

Koko alueella kohtaamme sellaista väkivaltaa, etenkin nuoria ja köyhyydessä eläviä kohtaan: vaikka sota päätettiin vuonna 1992 rauhanehtojen myötä, sen taustalla olleet sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset  syyt ovat edelleen olemassa. Edelleen vallitsevat kolonialismin ja valloittajien kammottavat "perinnöt"; meidän pitää muuttaa tilanne. Se onnistuu ainoastaan silloin, kun kaikki kansakunnat ymmärtävät, että nykyisen haaskauksen sekä ihmisten ja kansakuntien hyväksikäytön paradigman on tultava loppuun.

Mutta nyt korruptio vallitsee kaikilla tasoilla, kaikissa G20-maissa. Sillä yritetään säästää nykyistä tehotonta järjestelmää, joka luo kurjuutta ja köyhyyttä. Olemme käsittäneen niin väärin, että luulemme planeetan olevan meillä tehdäksemme sillä mitä lystäämme, kun todellisuudessa me kaikki kuulumme tälle planeetalle. Tämä totuus meidän on tunnistettava ja sitä meidän on kunnioitettava. Yksinkertaista, eikö?

Rakkaudella, Marta

Miksi kertoa El Salvadorin kurjuudesta? Kyseessä ei varmasti ole ainut maailman kolkka, jossa kärsitään. Salvadorilaisen kansanmessun - levyn julkaisun sekä messun vieton - taustalla on kuitenkin ajatus siitä, että solidaarisuus ja kaukaisen lähimmäisen rohkaisu ei kuulu vain menneiden vuosien unohdettujen konfliktien historiaan. El Salvadorissa, kuten lukemattomissa muissa maissa, kärsimys ja väkivalta eivät pääty rauhanehtojen solmimiseen. Päinvastoin, ihmisoikeuksia ja solidaarisuutta on vaadittava tänä päivänä lujemmin kuin koskaan. Kuten Marta jo aiemmin kirjoitti, meidän kaikkien on oltava tänään läsnä, jotta oikeudenmukaisuus voi virrata kuin joet.

Salvadorilainen kansanpiispa, Óscar Romero

SKY:n kampanjakortti 80-luvulta. Teksti kuuluu "Oscar Romero - Mies joka eli minkä uskoi. SKY:n Väli-Amerikka -projekti".


El Salvadorin arkkipiispa Óscar Romero murhattiin hänen kritisoituaan salvadorilaisen armeijan osallistumista kansan tukahduttamiseen ja sen oikeuksien riistoon. Eläessään hän oli kansansa vapauksien ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja, ja murhansa jälkeen Romerosta tuli sisällissodassa kärsivän maan marttyyri ja vapautuksen teologian kasvokuva.

Romeron merkitys ei toivoaksemme unohdu vieläkään. Vuosien varrella sekä tänä päivänä Romeron kasvot ovat näkyneet SKY:n jäsenillä ja kannattajilla t-paidoissa, kulkuebanderolleissa ja nyt Salvadorilaisen kansanmessun CD-kansilehtisen sisäsivuilla. Osasyy salvadorilaisen kansanmessun henkiin herättämiselle oli kuitenkin se, että Romeron kasvojen lisäksi mieliin palaisivat myös piispan sanat. Salvadorilainen kansanmessu, jonka Guillermo Cuellar sävelsi Romeron pyynnöstä ja kaksikko kirjoitti yhdessä sanat, kertoo köyhyydenja epäoikeudenmukaisuuden alhosta kurkottavasta kansasta, joka uskon ja solidaarisuuden voimalla taistelee sortoa vastaan.

Blogiimme jo aiemmin terveisensä lähettänyt Marta Benavides työskenteli Romeron kanssa San Salvadorissa tämän kuolemaa edeltävinä aikoina, ja muistelee piispaa seuraavasti:

Kun ajattelemme Monsignor Romeroa tänään, muistamme pastoria, joka seisoi kansamme rinnalla kohdatessamme kammottavan sorron ja tukahduttamisen aikakautena, massamurhaajien ja  katoavien ihmisten aikana jolloin kymmenien tuhansien ihmisten vangitseminen saattoi ihmisiä pois paikoiltaan.

Tämä oli aikaa, jolloin opettajia, professoreita, opiskelijoita, taiteilijoita, toimittajia, talonpoikia, nunnia, pappeja, ammattiyhdistysläisiä ja jopa tavallisia kansalaisia kohdeltiin rikollisina. Hallitus terrorisoi vainollaan kansaa, joka uskalsi asettua tukahduttamista vastaan, ja joka uskoi parempaan, oikeudenmukaisempaan maailmaan, jota he myös uskalsivat julistaa ja tavoitella. Sisällissota kesti 12 vuotta, vuodesta 1980 vuoteen 1992.

Monsignor Romero oli hiljainen, vakava, työteliäs ja rehellinen mies.Kun hän päätti ryhtyä niin kovasti kärsivän kansan paimeneksi, hänen koko elämänsä kääntyi ylösalaisin. Julma todellisuus paljastui: Romerolle paljastui, että hänen paimentamaansa kansaa sorrettiin jälleen kuten oli sorrettu jo vuosisatojen ajan kolonialismin aikakautena.

Monsignor Romero tiesi, että suuri osa silloisesta kurjuudesta kumpusi köyhyydestä, jota suuret joukot salvadorilaisia joutuivat sietämään. Monsignor Romero  kutsui rikkaita riisumaan sormukset sormistaan ennen kuin ne tultaisiin viemään heiltä. Saarnoissaan sunnuntaisin hän luki nimeltä kadonneet, vangitut ja murhatut. Hän lohdutti henkilökohtaisesti leskiä ja orpoja sekä vaati oikeudenmukaisuutta pastoraalikirjeissään. "Väkivalta synnyttää väkivaltaa", hän totesi saarnastuolista; hänkutsui meitä lopettamaan väkivallan omilla teoillamme.

Monsignor Romero saarnasi vastuullista kansalaisuutta, joka saavutetaan hallitsemalla omaa kohtaloaan ja olemalla omien elämiemme, yhteisöjemme, kansakuntiemme ja maailmamme tekijöitä. Hän yhytti meitä olemaan se voima maailmassa, joka olemme.

Tämä tarkoittaa, että meidän tulee huolellisesti elää ei väkivallan vaan rauhan kautta. Tämä toiminta seuraa ymmärryksestämme siitä, että uskomme ja uskomuksemme ohjaavat tekojamme.Siksi meidän tulee olla tarkoituksenmukaisia ja sitoutuneita siihen, keitä olemme. Sellaisten tarkoituksellisten tekojen, jotka kertovat etsimästämme oikeudenmukaisuudesta, tulisi ohjata tekojamme. Monsignor Romero tiesi, että näin meistä tulee se rauha, jota etsimme.

Mielestämme nämä ajatukset ansaitsevat korotuksen tänäkin päivänä. Sama viesti kutsuu meitä yhä rakentamaan maailmaa kaikella sillä voimalla ja oikeudenmukaisuudella, joka meissä on.

Oikeudenmukaisuus, joka virtaa kuin joki

Murhaton päivä herättää toiveita El Salvadorissa

Muistamme El Salvadorista pitkittyneen ja verisen sisällissodan armeijan ja sissiliikkeiden välillä, pakolaisleirit naapurimaissa ja arkkipiispa Óscar Romeron murhan kesken messun vuonnja 1980. Sisällissota päättyi vuonna 1992; miksi siis yhä iloitaan päivästä, jolloin ketään ei murhata koko maassa?

SKY on käynyt kirjeenvaihtoa salvadorilaisen teologi Marta Benavidesin kanssa, joka sorron ja tukahduttamisen leimaamalta 70-luvulta lähtien on taistellut kansansa ihmisoikeuksien puolesta. Hän johti Romeron tukemaa ekumeenista humanitaarisen avun työryhmää, ja Romeron murhan jälkeen työskenteli rauhan saattamiseksi El Salvadoriin. Sähköposteissaan meille Marta on kertonut maansa nykypäivästä. Arkipäivää ovat väkivalta, huumekauppa, köyhyys ja perusoikeuksista taistelu. Vaikka sota jäi historiaan jo 20 vuotta sitten, sodan jäljet näkyvät yhä. Maaliskuussa lähetetyssä viestissä hän kertoo pääkaupunki San Salvadorin katedraalin kuukausia kestäneesta valtauksesta, jonka aikana kirkonmenot ja mm. Óscar Romeron murhan vuosipäivän vietto ovat estyneet.

22. maaliskuuta

Juuri nyt El Salvadorin kansallinen katedraali pääkaupungissa on vallattu. Vastuussa on demilitarisoitujen taistelijoiden liitto, johon kuuluu sotilaita Salvadorin armeijasta sekä entisestä sissijärjestö FMLN:stä. Demilitarisointia vaadittiin sisällissodan jälkeisissä rauhanehdoissa, mutta ehdoissa myös sitouduttiin tukemaan sotilaiden ja heidän perheidensä uudelleenintegroitumista yhteiskuntaan. Konkreettisia tekoja tarvitaan, mutta vuoden 1992 sopimusten jälkeen mitään ei ole tapahtunut. Nämä ihmiset ovat joutuneet raapimaan kasaan elantonta ja suurin osa heistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. He marssivat usein vaatiakseen rauhanehdoissa annettujen lupausten täyttämistä. He ovat lukumäärältään tuhansissa, vanhoja, rampoja ja pyörätuoleissa. On häpeällistä, kuinka heillä ei näytä olevan väliä.

San Salvadorin arkkipiista, Monsignor Alas, on vedonnut viime sunnuntain saarnassaan valtaajien omaantuntoon, jotta he jättäisivät katedraalin vapaaehtoisesti. Näin piispan mukaan salvadorin kansan oikeuksia voidaan toteuttaa ja Monsignor Romeron marttyyriutta voidaan muistaa katedraalissa.

Meidän on tosiaan vedottava omaantuntoon, mutta vetoomus ei ole katedraalin valtaajille; sen sijaan se on kansalaisille, virkamiehille, Monsignor Alasille, joiden tulisi nähdä ja tunnistaa, että velassa olemme me kaikki. Pyrimme luomaan kansanliikkeen Monsignor Romeron kutsun mukaisesti. Meidän on oltava läsnä, jotta oikeudenmukaisuus voi virrata kuten joet.

Ja siitä se ajatus sitten lähti!

Idea salvadorilaisen kansanmessun uudesta levytyksestä syntyi jo keväällä 2007. Samoihin aikoihin SKY:n suomalaista musiikkituotantoa 1960-, 1970- ja 1980-luvuilta julkaistiin uudelleen Nostokurki-nimisenä cd:nä (edelleen saatavana!, toim. huom.) Salvadorilainen kansanmessu kaivettiin esiin  SKY:n 110-vuotisjuhlamessuun, jota vietettiin toukokuussa 2007.

Juhlamessu järjestettiin Temppeliaukion kirkossa yhteistyössä Taivallahden seurakunnan kanssa (Biafra-maalauksia muistaen ja kunnioittaen). Messun valmistelujen yhteydessä pastori Eija Kilpi vinkkasi, että seurakunnan kanttori on kiinnostunut latinalaisesta kansanmusiikista, ja kansanmessun käyttäminen juhlamessussa sujuisi parhaiten tämän kanttorin kanssa. Tästä alkoi antoisa yhteistyö Mikko Heleniuksen kanssa, joka sittemmin on SKY:n piirissä tunnettu myös nimellä Taivaanlahja. Ilman Mikkoa levy olisi varmasti yhä vain yksi monista hyvistä ideoista.

Pitkän levyprojektin kuluessa muut asiat työnsivät salvadorilaisen monesti sivuun. Keväällä 2010 salvadorilaista kansanmessua vietettiin Mikon luotsaamien muusikoiden ja SKY:n lauluporukan voimin Helsingin Lähetyskirkolla. Samalla muistettiin 30 vuotta aiemmin murhattua El Salvadorin piispaa Oscar Romeroa. Messun tanssahteleva ja iloa pursuava loppukulkue jäi lähtemättömästi mieleen.

Keväällä 2010 tehtiin myös ensimmäiset äänitykset levyä varten. Seuraavat äänityssessiot saatiin toteutettua syksyn 2011 ja kevään 2012 aikana. Vuosien varrella pieni porukka kansanmessuun tutustuneita SKY-aktiiveja

kävi laulamassa messua myös Turussa, Viis papeista –yhtyeen ja Turun arkkihiippakunnan Salvador-työryhmän järjestämässä messussa. Äänenavaus automatkalla, Ultra Bran levyjen päälle hoilottaen kuuluu sekin ikimuistoisiin hetkiin, jotka kansanmessuun liittyvät.

Kansanmessu ja levytysprojekti ovat koonneet yhteen viime vuosien SKY-aktiiveja ystävineen, jotka nyt ovat jo enimmäkseen siirtyneet opiskelijajärjestökuvioista muiden haasteiden pariin. Yhteisen laulun ilo ja voima houkuttelevat kyllä laulamaan yhdessä jatkossakin. ”Tuhansin äänin maailman ääriin ilo kuuluu / taas riemujuhlaa pelastuksen vietetään!”

Tekstin on kirjoittanut Marita Mattila, yksi levyprojektin ikitarmokkaista puuhanaisista ja pitkän linjan SKY-aktiiveista.

Mikä yhdistää El Salvadoria ja Suomen Kristillistä Ylioppilasliittoa?

Julkaisemalla uudelleen salvadorilaisen kansan riemusta ja kamppailusta kertovan Salvadorilaisen kansanmessun juhlimme myös tärkeää aikaa Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton historiassa. Alkuperäinen kansanmessuäänite kertoo paitsi kultaisesta 80-luvusta myös Väli-Amerikka-projektista, jolla SKY pyrki osoittamaan solidaarisuutta muun muassa sisällissodan repimälle El Salvadorin kansalle.

Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton Väli-Amerikka-projekti syntyi ajassa, jossa liiton historiassa merkittävän kuohunnan vuosikymmenet, 60- ja 70-luku olivat takana, mutta edelleen mielissä. 60-luvun jäätyä historiaan SKY:n ”uusvasemmistolaisen herätyksen” aikana 70-luku käytettiin miettiessä, millä tavalla hengellisyys, solidaarisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen voivat ilmetä rinnakkain. 80-luku olikin uudenlaisen nuorisotoiminnan aikaa niin opiskelijajärjestöissä kuin poliittisissakin piireissä, ja SKY omaksui ajan hengestä oman toimintansa aukikirjoitettuihin periaatteisiin ympäristöpolitiikan, rauhan ja tasa-arvon edistämisen.

SKY harjoitti entuudestaan solidaarisuustoimintaa muun muassa kirjoittamalla solidaarisuuskirjeitä eri puolilla maailmaa vangittujen tai kadonneiden World Student Christian Federationin jäsenten puolesta, mutta konkreettiseen solidaarisuustyöhön päästiin käsiksi, kun vuonna 1982 SKY liittyi Suomi-Nicaragua-seuraan ja loi suoria suhteita WSCF:n väliamerikkalaisiin sisarjärjestöihin. Lähes koko 80-lukua sävyttänyt projekti pääsi kunnolla vauhtiin vuonna 1983, keskellä El Salvadorin jo vuosia jatkunutta sisällissotaa. SKY tuki Salvadorin Kansan kirkko -liikettä, jolle kerättiin rahaa katuteatteriesityksillä ja väliamerikkalaisilla musiikkiesityksillä.

SKY:n kampanjakortti 80-luvulta. Teksti: "Oscar Romero - mies joka eli minkä uskoi. SKY:n Väli-Amerikka -projekti"

Erityistä näkyvyyttä Väli-Amerikka-projektille ja El Salvadorin kriisille saatiin ekumeenisilla kirkkopäivillä 1983, johon Tampereen paikallisyhdistys NÄKY osallistui näytelmällä ”Salvador matkalla vapauteen” ja jonka pääjumalanpalveluksessa saatu kolehti lahjoitettiin osittain Salvadorin Kansan kirkon keräykselle. Vuoden mittaan pidettiin vielä erityisiä solidaarisuustapahtumia, joissa kerättyjä kolehteja lahjoitettiin El Salvadoriin. SKY tuki El Salvadoria myös prosenttiliikeen kautta.

Suomeen saatiin vuonna 1984 salvadorilaisia musiikkivieraita, kun alkuperäisen Salvadorilaisen kansanmessun levyttänyt Yolocamba Ita -yhtye kiersi maata ja kertoen El Salvadorissa jatkuvasta sotatilasta. Levytetty Kansanmessu julkaistiin samana vuonna joulun alla, ja äänitteen myynnistä saaduilla varoilla tuettiin El Salvadoriin kohdistuvaa solidaarisuustyötä. SKY tuki sodan jalkoihin jääneitä salvadorilaisia myös Kirkon Ulkomaanavun kautta lähettämällä Nicaraguassa sijaitsevalle pakolaisleirille tarvikkeita. Samaan aikaan SKY otti kantaa myös poliittisesti laatimalla julkilausuman, jossa paheksuttiin Yhdysvaltojen Väli-Amerikkaan suuntautuvaa sotilaallisen väliintulon suunnitelmaa.

Väli-Amerikka-projekti kuvaa historiaan jäänyttä 80-lukua, mutta muistuttaa edelleen sekä Suomen Kristillistä Ylioppilasliittoa että yksittäisiä henkilöitä meidän kaikkien jakamasta kansainvälisestä vastuusta. Solidaarisuuden tulee ulottua sekä lähelle että kauas myös tänään: vaikka sisällissota on El Salvadorissa menneisyyttä, ei uhka väkivallasta ja ihmisoikeusrikkomuksista ole väistynyt.